Vajaa kaksi vuotta sitten minulla todettiin 2 tyypin diabeetes. Sekin ilmeni vahingossa.
Pojan koulusta terveydenhoitaja soitti ja kertoi että oli ottanut hb:n pojasta kun on niin väsynyt ollu viimeaikoina. Sokeria ei saanut otettua kun mittari oli rikki (mun pelastus). lupasin itse ottaa sokerin sillä mittari oli mulla jossain....Löysin sen ja niinhän siinä kävi, että äiti sää ekaks. Hups! Lukema oli 18. Apua, oliko mittari rikki? No ei. Niinpä sitten mittailin paastoarvoja viikon verran ja vihasin pelonsekaisin tuntein mittariani. Lukemat oli synkkiä. 18, 19 ja jopa 21 paastoarvot. Niinpä tilasin TK:n aikaa mutta sain sen vasta muutaman viikon kuluttua sillä ei heidän mielestään niin kauheeta ollut kun hysteerisenä soitin aikaa lääkärille. No sitten tuli se päivä että pääsin lääkäriin ja sokerirasitukseen pääsin sit seuraavalla viikolla. Aamulla olin rasituksessa ja illalla kun olin mieheni kans kaupassa niin yhteipäivystyksestä soitti lääkäri ja kysyi vointiani. Arvasin että jotain on pielessä. Verensokeri oli ollut 34,1 ja koska oli ilta ja ketoaineita ei ollut virtsassa sain luvan odottaa aamuun ja aamulla sit lääkäriin. Uskokaa tai älkää mutta pelästyin.
Lääkärissä sain Diformin tabletit ja Insuliinikynän (Lantus). Aluksi pistin 2 yksikköä ja sain nostaa yksiköitä ylöspäin pikkuhiljaa.
Vajaa kaksi viikoa pistin ja sain jättää kynän pois. Sokeriarvot alkoivat tippua ja sen yksinkertaisesti aiheutti se että tein rajun ruokarempan. Sokerit, pullat, keksit ja rasvat pois. Ihan hyvin pärjäsin ja parissa kolmessa kuukaudessa paino putos -14 kg.
Kolmen kuukauden kulttua kun kävin labrakokeissa kaikki ihmetteli miten veriarvot olivat parantuneet.
Pitkäaikaissokeri 8,6 6,8
kolestroli 6,7 4,6
Mutta mitä tekeekän ihminen. Kun kaikki oli 'kunnossa' taas niin pelko väistyi ja pikkuhiljaa elämäntavat palasivat melkein entiselleen. Jonkin aikaa sitten jouduin syömään kortisoni kuurin kasvojen turvotukseen (jonka syytä ei löydetty millään allergiatesteillä) ja sokeriarvot pomppas taivaisiin. Nyt pitkäaikaissokeri oli noussut 7,5.
Siis vihdoinkin on aika alkaa tehdä jotain elämäni/elämämme eteen. Viime viikolla aamulla töihin mennessä jouduin sairaalaan. Olo oli ihan heikko, vetämättömissä ja siihen maahan kupsahdin ja siitä sitten kaikki oikeestaan alkoi.
Verikokeita, sydänfilmiä jne.... Seuraavana päivänä lääkäri soitti ja kertoi labravastauksia. Anemiaa!!! Mullahan on 2tyypin diabeetes ja hiukan ylipainoa joten kuullostaa mun korvissa mahdottomalta. Niin se kuitenkin on ja ei muuta kuin Cohemin- injektioita vaan lihakseen muutama ampulli niin katsotaan sitten. B12 vitamiinin suositushan on suomessa 140-450pmol/L mutta mulla oli vaivaiset 70 eli reippaasti alle alarajan.
No mistä sitten vitamiini kato johtuu? Tässä vaiheessa ei ole tietoa mutta syythän ovat imeytymisessä jotan vatsaan se jotenkin liittyy.
Kauan olen kärsinyt vatsavaivoista jotka olen yhdistänyt vaaleaan leipään ja pullaan jne...eli VEHNÄ. Ammatiltani olen Lähihoitaja ja jotain tietoa tuosta ravitsemuksesta minulla on ja jos en tiedä niin osaan ainakin hakea. Se on vaan niin helppo soveltaa nitä ohjeita muihin paitsi itseen.
Nyt olen lukenut paljon terveydestä ja hyvinvoinnista (istunut nenä kiinni koneella ja lukenut ja yrittänyt samalla käyttää järkeä mikä olisi oikeaa tietoa ja mikä väärää ja tehnyt nyt niistä omat johtopäätökset)
Johtopäätös jonka olen tehnyt on se että meidän perheessä nyt luovutaan vehnästä.
Itselleni se tulee olemaan kova paikka sillä olen vaaleanleivän, pullan ja keksien ystävä. Ehkä lapsille se saattaa tuottaa pahaa mieltä tässä vaiheessa sillä herkkusuiksi olen heidätkin opettanut. Mieheni ehkä kärsii muutoksesta vähiten.
Ekat gluteenittomat kakut ja sämpylät on paistettu ja täytyy sanoa että yllätyin sillä odotin jotain ihan muuta. esim. niiden karppileipien tapaista mautonta höhhöä (anteeksi Karppaajat mutta tämä on minun mielipide) Siis makua oli ja jopa lapset tykkäs :)
Nyt on kyllä pakko sanoa että ekakertaa oikeestaan nytten oon funtsinu tätä elämää ja miten sitä oon eläny. Olen aina silloin tälöin saanu jonkun terveyspuuskan ja sillä hiljentäny sen järjen äänen. Nyt on pakko vaientaa se ääni lopulisesti.
Haluan tässä blogissa kirjoitella edistymisestä.
Myöhemmin laittelen kuvia leipomuksistani ja kaikesta muustakin :)
